Kovimmat pakkaset loppuivat, ennen kuin ehdin kirjoittaa talvijuoksun varusteista. Ylimääräisen vapaa-ajan puuttumiselle on ollut hyvä syy. Olen tällä viikolla perjantaihin mennessä käynyt juoksemassa jo kolme kertaa, mikä alkaa lähennellä tavallista harjoittelumäärääni. Viime viikonvaihteessa juoksin pisimmän lenkkini sitten maratonin ja hain sukset varastosta.
Aloitin juoksuharrastukseni alun perin keväällä, kuten moni varmasti tekee. Kun tiet sulavat, ilma lämpenee ja illat valostuvat, voi lähes kuulla lenkkipolkujen kutsun. Silloiset lenkkikaverini eivät kavahtaneet kylmiä säitä, jotka väistämättä saapuivat kevään ja kesän jälkeen. Se oli onnenpotku myös minulle, sillä jatkoin juoksemista läpi talven. Siitä on nyt aikaa yhdeksän vuotta.
Voin sanoa, että olen aina juossut ulkona ympäri vuoden. Tykkään juosta talvella ulkona, eikä pakkanen tuota ongelmia. Nastalenkkareiden ansiosta olen voinut lähteä juoksemaan millaisella kelillä tahansa. Riittävän pukeutumisen varmistin aluksi kerrostamalla päälle kaikkea, mitä kaapista löytyi. Sittemmin olen panostanut tarkoituksenmukaisiin talvijuoksuvarusteisiin ja jättänyt esimerkiksi puuvillaiset vaatteet pois lenkkivarustuksestani.
Järjestimme Juoksujalka vipattaa -blogia pitävän Merituulin kanssa yhteislenkin viime viikon sunnuntaina. Lämpömittari näytti -15 astetta. Voin juosta vielä noin -20 asteessa, joten sunnuntain lämpötila asetti haasteita enimmäkseen pukeutumiselle. Valitsin teknisen aluskerraston, talvijuoksuasun, toppaliivin, lämpöiset sukat, pipon, käsineet ja tuubihuivin. Nilkkoja lämmittämään puin villasäärystimet ja jalkaan laitoin nastalenkkarit.
Juoksimme Paloheinässä, jossa olisi pärjännyt ilman nastalenkkareitakin. Oma ryhmäni juoksi rennolla 6:45-7:00 min/km -vauhdilla. Metsäisellä reitillä oli suojaista, ja tunsin, että olin pukenut juuri sopivasti päälle. Juoksimme yhteensä 1,5 tuntia ja 13 kilometriä. Sen verran pakkanen tuntui, että emme pysähtyneet kertaakaan, vaan pysyimme liikkeellä koko ajan. Lenkin jälkeen hain paksumman takin päälleni autosta ja menin muiden kanssa kahville Paloheinän ulkoilumajalle.
Heti seuraavana päivänä eli itsenäisyyspäivän aamuna kävin juoksemassa meren rannassa Keilaniemessä. Lenkki oli osa XMAS FIVE -haastetta* , jossa paljastetaan jokaisena adventtina yksi juoksureitti jossain päin Helsingin seutua. Osallistuin kesällä HKI FIVE -haasteeseen, jonka reitit kulkivat muun muassa Keskuspuistossa ja Arabianrannassa. Niitä juostessa piti vähän väliä vilkuilla ohjeita puhelimesta. Keilaniemen reitillä en tarvinnut opastusta, sillä olin ollut suunnittelemassa reittiä.
Ylimääräisiin puhelimen ja kartan vilkuiluun ei olisi ollut aikaa tai varaa. Koillisesta puhalsi erittäin kylmä tuuli ja pakkasta oli jälleen yli 10 astetta. Olin pukeutunut hieman kevyemmin, eli jättänyt toppaliivin pois ja vaihtanut pipon ohuempaan. Tuuli teki ilmasta jopa viileämmän tuntuista kuin edellisenä päivänä. Kompensoin tilannetta juoksemalla nopeammin.
*) osallistuminen haasteeseen saatu.
Katselin merenjäällä liikkuneita pilkkijöitä ja retkiluistelijoita. Minua ei vielä olisi saanut jäälle. Ajatuskin hyhmäiseen veteen joutumisesta kauhistutti. Nautin merimaisemista juoksemalla saaresta toiseen: Lauttasaari, Kaskisaari, Lehtisaari. Viimeisin näistä oli suojassa tuulelta, ja uskaltauduin pysähtymään ja ottamaan kuvia.
Ympyrälenkki oli vain 6,8 kilometriä pitkä ja sen juoksemiseen minulta kului aikaa noin 40 minuuttia. Palasin äkkiä autolleni, laitoin penkinlämmittimen päälle ja ajoin kotiin. XMAS FIVE -haasteesta on jäljellä vielä kolme luukkua eli reittiä, joista viimeinen julkaistaan jouluaattona. 35 euron osallistumismaksuun kuuluvat karttatiedosto sekä kuvalliset ja kirjalliset ohjeet jokaisesta reitistä. Haasteen loppiaiseen mennessä suorittaneille on luvassa vaivanpalkkiona musta pipo.
Nyt, kun olen hehkuttanut pakkasjuoksun hienoutta ja helppoutta, voin paljastaa, että keskiviikkoiltana juoksin matolla. Juoksumatto ei ole kokonaan vieras laite, sillä juoksin esimerkiksi kevättalvella 2016 kaikki vetotreenit juoksumatolla, kun harjoittelin ensimmäiselle maratonilleni. Senkin jälkeen olen silloin tällöin juossut matolla. Jos vain mahdollista, juoksen mieluiten ulkona.
Juoksumaton etuja ovat tasaiset olosuhteet ja se, että näytöltä on helppo tarkistaa kuljettu matka ja vauhti. Ilmanvastus puuttuu, mikä tekee juoksumatolla juoksemisesta helpompaa. Jotkut kompensoivat tätä puutetta nostamalla hieman maton kulmaa. Tällöin juoksija juoksee koko ajan loivaa ylämäkeä. En yleensä lähde tällaisiin hienouksiin, sillä juoksumatolla juokseminen on minulle poikkeus säännöstä, eikä jatkuva tapa.
Juoksumatto on myös erittäin ”juostava”. Sen kun lönköttelee menemään musiikkia kuunnellen tai televisiota katsellen. Juoksumatolla juokseminen on hieman tylsää, mutta täytyy myöntää, että t-paidassa juokseminen tuntui mukavalta pakkaslenkkien jälkeen. Maton mittari näytti juoksumatkakseni 4,8 kilometriä ja kello 6,1 kilometriä. Totuus oli varmaan jossain siellä välissä. Juoksemisen jälkeen tein yhden sarjan ylätaljalla ja askelkyykkyjä käsipainojen kanssa.
Torstai-iltana lämpömittari näytti enää -5 pakkasastetta, josta riehaantuneena jätin pitkät kalsarit kotiin. Hetken aikaa juostuani totesin, että ne olisi voinut pukea juoksuhousujen alle, vaikka ilma olikin lämmennyt. Olen joskus saanut kylmäurtikarian tapaisia oireita, kun olen palannut pakkaslenkiltä. Kylmä laukaisee nokkosihottuman, kun tulee ulkoa sisälle lämpöiseen. Pienimuotoisena se on vaaraton, mutta inhottava vaiva.
Torstaina suunnitelmissani oli juosta enimmillään viiden kilometrin mittainen kevyt iltalenkki. Sain juostessani tekstiviestin, että lähimarketiin oli saapunut postipaketti. Päätin tehdä pienen koukkauksen ja hakea sen samalla. Matkaa kertyi reilu 6 kilometriä ja aikaa kului 40 minuuttia. Juoksin jälleen nastalenkkareilla, joilla ei tarvitse välittää mahdollisista liukkaista kohdista ohuen lumikerroksen alla.
Viime viikonvaihteessa kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna hiihtämässä lapseni kanssa. Hiihdimme vain lyhyen matkan, mutta pääsin jälleen sivakoinnin makuun. Viime talvi oli hyvä hiihtotalvi, ja hyödynsin silloin Leppävaaran laajan laatuverkoston. Tuolloin ei vielä ollut koronarokotteita, minkä vuoksi välttelin kuntosalien juoksumattoja ja sisäjuoksuratoja ja harjoittelin ulkona.
Tein alkuvuonna osan vauhtikestävyysharjoituksista hiihtäen Leppävaaran mäkisillä reiteillä. Kevään, kesän ja syksyn ennätykset kaikilla juoksumatkoilla kympistä maratonille kertoivat, että ei ollut aivan huono idea korvata osa juoksusta hiihdolla. Aion palata tekemään sinne pidemmän treenin heti, kun mahdollista.
Olen taas alkanut harjoitella enemmän ja yritän muistuttaa itseäni, että kilometrejä pitää lisätä maltilla. Siinäkin mielessä esimerkiksi juuri hiihto on hyvää vaihtelua juoksulle. Rikkonaisen syksyn jälkeen näkymät ovat alkaneet kirkastua ja motivaatio maratonharjoitteluun on taas korkealla. Hieman muutoksiakin on tullut, mutta kerron niistä lisää myöhemmin!
LENKILLÄ 