Vajaa viikko sitten lauantaina 11.6. juoksin puolimaratonin Helsinki Half Marathon -tapahtumassa. Juokseminen pitkin pääkaupungin kuumia katuja otti veronsa, ja olin pari päivää väsynyt. Tunsin uupumusta etenkin iltaisin.
Aktiivinen palautuminen on usein tehokkaampaa kuin paikoillaan olo, joten pysyin liikkeessä. Sunnuntaina pyöräilin yhteensä yli 18 kilometriä ja kävin järvessä uimassa. Ensimmäisen pyöräreissun tein kirpputorille lapsen kanssa. Toinen suuntautui järven rantaan, jossa kävin vetreyttämässä lihaksia viileässä vedessä.
Puolimaratonin jälkeen reisissä tuntui lihasarkuutta. En tuntenut mitään epätavallista kipua, vaikka muutoin huomasin, että olin tehnyt jotain tavallisuudesta poikkevaa. Puolimaraton oli kuumuuden ja huonon valmistautumisen vuoksi ollut tällä kertaa tavallista rankempi reissu, mutta palautuminen oli lähtenyt hyvin liikkeelle.
Olin tällä viikolla alkuviikon lomalla. Ajoin lasten kanssa maalle, jossa juoksin ensimmäisen puolimaratonin jälkeisen lenkin. Pidin puolimaratonin jälkeen kaksi lepopäivää. Juoksin tiistaiaamuna, joten käytännössä lepäsin kolme vuorokautta, sillä Helsinki Half Marathon juostiin aamulla.
Loma ja kiireettömät päivät vaikuttivat varmasti siihen, että tunsin itseni juostessa energiseksi. Usein ensimmäiset juoksutapahtumien jälkeiset lenkit ovat tunnustelua ja hieman varovaista tapailua. Olin päättänyt juosta reilun tunnin lenkin, mutta menohaluja olisi ollut enempäänkin.
Aamulenkin pituudeksi tuli 11,45 kilometriä. Keskisyke oli 138 bpm, mikä kertoi myös, että olin palautunut puolimaratonilta. Olin lähtenyt matkaan poikkeuksellisesti ilman aamupalaa, joten kahvi ja kananmunaleipä maistuivat lenkin jälkeen taivaallisilta.
Kesällä ja lomalla sitä luulee ehtivänsä urheilla paljon. Osin niin onkin, ja lisääntynyt vapaa-aika helpottaa suorituksista palautumista. Mutta kesä on niin paljon muutakin! Maalla kävin lasten kanssa kotieläinpihalla paijaamassa lampaita ja vuohia ja näin muuna aikana tukun sukulaisia.
Energinen oloni säilyi, mutta en ehtinyt maalla ollessa enää toistamiseen lenkille. Puolimaratonin juokseminen kisavauhtia oli muutenkin sotkenut maratonohjelmaani, sillä ennen ja jälkeen puolimaratonin oli pidettävä ylimääräisiä lepopäiviä.
Torstaina ajoin lasten kanssa takaisin kaupunkiin. Tavaroiden purkamisen ja pienten väliunien jälkeen lähdin lenkille. Lopulta olin pitänyt välissä vain yhden lepopäivän, mutta halu päästä jatkamaan maratontreenejä oli niin kova, etten olisi malttanut levätä sitä yhtäkään.
Lepopäiville on paikkansa ja ne ovat erittäin tärkeä osa harjoittelua. Maratonharjoittelu vaatii riittävästi juoksukilometrejä, jotta jalat tottuvat iskutukseen. Liika on kuitenkin liikaa, ja ylenmääräinen harjoittelu altistaa rasitusvammoille. Lisäksi kehitys tapahtuu levossa, joten lepopäiviä ei saa väheksyä.
Torstaina ohjelmassani oli poikkeava treeni: juoksua mäkisellä reitillä. Kyseessä ei ollut mäkivedot vaan yhdenjaksoinen juoksu, jossa ylä- ja alamäet vuorottelivat. Juoksijat kokevat usein ylämäet haasteellisiksi, mutta yhtä tärkeää on osata juosta alamäkiä. Alamäissä on uskallettava rullata alas painovoiman saattelemana. Missään nimessä ei kannata jarruttaa.
Juoksin kaksi kierrosta Leppävaaran urheilupuistossa samalla kuntoradalla, jossa käyn talvisin hiihtämässä. Urheilukellossani on ilmanpaineeseen perustuva korkeuden mittaus, mutta en ole kalibroinut mittaria, joten se ei välttämättä näytä oikein. Kello ilmoitti nousumetreiksi yhteensä 230.
Sykkeeni nousi parhaimmillaan yli 170:n, mutta laski tasaisemmilla osuuksilla selvästi peruskestävyysalueelle. Koko treeni meni vielä peruskestävyyslenkin puolelle, vaikka oli selvästi haastavampi kuin iltalenkki tasaisella asfaltilla.
Sydämen ja keuhkojen lisäksi juokseminen mäkisellä reitillä haastoi reisiä ja pakaroita. Ne saivat aivan erilaista ärsykettä. Jaksoin 9,5 kilometrin mittaisen lenkin hyvin, mutta tällaiset tavallisuudesta poikkeavat repäisyt on hyvä pitää poikkeuksina, jotta viikon kokonaiskuormitus ei kasva liian isoksi.
Kroppa jäi iltalenkin jälkeen pyörimään kierroksille, mutta samassa tahdissa hykerteli juoksijan mieli. Kesä, valoisat illat ja lähestyvä neljän viikon loma tarkoittavat hyviä harjoitteluolosuhteita.
Maratonharjoittelun avaintreeni eli pitkä lenkki jäi vielä talteen viikonloppua varten. Olen nyt 16 viikon maratonohjelman kolmannella viikolla. Se huipentuu syyskuussa juostavaan Espoo Rantamaratoniin, jossa tarkoitukseni on juosta kuudes maratonini.
Tällä hetkellä tuntuu, että en ehdi juosta niin paljon kuin haluaisin tai olisi tarve. Hienoa on puolestaan se, että juoksulenkit tuntuvat hyviltä ja tunnen oloni energiseksi. Urheilukellonikin välillä kertoo, että harjoitteluni on tuottavaa sen sijaan, että se vain pitäisi kuntoa yllä.
Kesä tarkoittaa enemmän aikaa harjoitella, mutta samalla siihen kuuluu monenlaista menoa ja poikkeavia aikatauluja. Tulevina viikkoina kalenterissa on konsertti Tampere-talossa, juhannuksen vietto Puumalassa, kesäteatteri Hämeenlinnassa ja meno-paluulennot Venetsiaan. Palikat eivät aina sovi yhteen ja lomittain, kun asettelen juoksuohjelmaa muiden menojen päälle. Yritän kuitenkin.
LENKILLÄ 