Kymmenen vuotta jatkunut juoksuharrastus on paljastanut minusta uusia puolia. Olen kilpailuhenkisempi ja pitkäjänteisempi kuin luulinkaan ja pärjään palelematta pakkasessa. Vilukissasta kuoriutui pakkasta pelkäämätön lumisten teiden tamppaaja.
Hämmästyttävintä on se, että minusta tuli heti ensimmäisenä juoksutalvenani ulkona juoksija. Ostin vuodenvaihteessa 2012/2013 nastalenkkarit, eikä enää tullut keliä, jolloin en olisi voinut juosta ulkona.
Kenkien lisäksi talvijuoksija tarvitsee sopivat vaatteet ja oikeanlaisen suhtautumisen kylmään vuodenaikaan, joka täällä pohjoisella pallonpuolisokolla kestää kuukausikaupalla.
Ensimmäiset nastalenkkarini olivat Icebug-merkkiset. Niillä juoksin vuodenvaihteeseen 2018/2019 asti, kunnes päällysmateriaali alkoi halkeilla. Yhtäkään nastaa ei irronnut, vaikka harjoittelin Icebugeillani ensimmäiselle maratonillekin alkuvuoden 2016.
Olen suositellut nastalenkkareita kaikille. Talvella voi mennä juoksemaan ulos siinä missä kesälläkin, eikä tarvitse pelätä kaatumista. Rappukäytävissä ja kaupoissa nastalenkkarit ovat liukkaat, joten sisällä liikkuessa niiden kanssa kannattaa olla varovainen.
Luonnollisesti parketille tai muulle aralle materiaalille ei myöskään kannata mennä nastalenkkareilla. Jälki voi olla rumaa.
Alkuvuonna 2019 olisin halunnut päivittää Icebug-lenkkarini uusiin, mutta en löytänyt riittävän isoa naisten mallin lenkkaria. Miesten malli oli liian leveä. Kokeilin Salomonin nastalenkkareita, mutta ne olivat minulle liian kovat. Päädyin Sarvan Xante -lenkkareihin, joilla juoksen nyt viidettä talvea.
Jos nastalenkkareihin päätyy, kannattaa ne ottaa käyttöön asteittain aivan kuten mitkä tahansa uudet kengät. Lisäksi lumella ja jäällä juokseminen voi muuttaa askellusta ja juoksuasentoa.
Lumipöperössä voi joutua sutimaan nastoista huolimatta. Se etu nastoista on, että niillä juostessa ei tarvitse jännittää vartaloaan, sillä nastoihin voi luottaa sataprosenttisesti.
Nastalenkkarit takaavat pystyssä pysymisen. Pakkasella on pukeuduttava paksummin, jotta pysyy myös lämpöisenä.
Kerrospukeutumisella pääsee pitkälle. Kesätrikoiden ja -takin alle voi pukea villaisen tai teknisen kerraston. Se riittää nollasta pariin pakkasasteeseen. Kannattaa huomata, että tuuli lisää pakkasen purevuutta.
Kylmemmille ilmoille -5…-10 puen talvijuoksu- tai hiihtoasun ja sen alle pitkän kerraston. Tikkitakit ja toppaliivit säästän kovemmille pakkasille. Pidän mielessäni +10 asteen säännön: pukeudun juoksulenkille kuin olisi kymmenen astetta lämpöisempää.
Olen tehnyt itse jutun kuvissa näkyvät villasäärystimet ja pääpannan. Villasäärystimiä minulla on useita monissa eri väreissä.
Kuvien säärystimet on tehty heijastavasta langasta. Ne eivät korvaa heijastimia, mutta ovat hyvä lisä pimeällä juostessa.
Se, haluaako nilkkojensa ympärille pakkasilla jotain lämmintä, on makukysymys. Pidän talvella villasäärystimiä lähinnä mukavuuden vuoksi, mutta ne suojaavat myös akillesjännettä mahdolliselta tulehdukselta.
Talvijuoksussa tarvitaan myös jonkinlaista päähinettä ja käsineitä. Eritoten juoksuun ja muuhun liikuntaan tarkoitetut asusteet ovat yleensä hyvin kuivuvaa materiaalia ja tuulenpitäviä. Molemmat hyviä ominaisuuksia kylmässä viimassa.
Viimeisenä listassa on lähes tärkein talvijuoksun varuste: asenne. Jatkoin aikoinani juoksua talven tullen, koska juoksukaverinikin jatkoi, enkä osannut asiaa kyseenalaistaa. Menin vain hänen mukanaan. Talven aikana ilmoittauduin myös ensimmäiselle puolimaratonille – siinäkin juoksukaverini mallia seuraten.
Vuosien kuluessa olen huomannut, että en palele, vaikka juoksen pakkasessa. En ole asettanut itselleni pakkasrajaa, mutta -20 astetta alkaa olla sellainen, että en halua enää rasittaa keuhkojani kylmässä. Pitkän lenkin juoksen vielä -15 asteessa. Ulos astuessa saa ja kuuluukin olla kylmä, mutta keho alkaa pian lämmetä, kun lähtee liikkeelle.
Muuten olen vilukissa, joka ei esimerkiksi tykkää käydä uimahalleissa. Pidän uimisesta, mutta uimahallissa on liian kylmä. Tunne on niin epämukava, että mieluummin en mene uimaan. Kesä, kuumuus, hiekkarannat ja lämmenneet luonnonvedet ovat asia erikseen. Jotain ihmeellistä tapahtuu, kun lähden juoksemaan. En palele.
Huomasin, että pidän talvijuoksusta. Siitä syntyi asenteeni, että ei ole huonoja juoksukelejä. On vain huonoa varustautumista ja suhtautumista.
Käyn talvisin jonkin verran kuntosalin juoksumatollakin juoksemassa, sillä siellä on helpompi juosta vauhtikestävyystreenejä. Talvisin myös hiihdän.
Talvella juoksuvauhdit saattavat laskea monestakin syystä. Paksuissa vaatteissa on kankeampi juosta, askel hieman sutii, eikä pakkasella halua hengästyä liiaksi. Siitä ei kannata huolestua. Talvella vauhti saa hidastua, sillä tärkeintä on, että se ei kokonaan pysähdy. Rakasta harrastusta voi jatkaa myös talvella.
LENKILLÄ 