Huippukunto! Kuntoikä 20! Näin kertoi Suunnon urheilukelloni. Makasin aamulla sängyssä lapsuudenkodissani, jossa olin viettämässä viikonloppua, ja selasin kelloni tietoja. Mietin, että tässä sitä ollaan 42-vuotiaana, ja kello väittää parikymmentä vuotta nuoremmaksi.
”Älä usko älykelloa!” Sellaisen blogikirjoituksen olen ajatellut kirjoittaa, mutta aikomukseksi on jäänyt. Suhtautumiseni älykelloihin ei ole muuttunut. Ne eivät älyä ihan kaikkea.
Olen keskiverto nelikymppiseksi ok kunnossa. Juoksen kymmenen kilometriä alle tunnissa, kyykkään vaivatta ja nukun yöni syvässä unessa. Terveyttäni ei yhden lääkityksellä hoidossa olevan pitkäaikaissairauden lisäksi vaivaa mikään.
Kaiken järjen (älyn!) mukaan tähän olisi hyvä jäädä. Sillä mitä enemmän harjoittelee, sitä tuhoisampaa se näyttää olevan terveydelle. Infektiot lisääntyvät ja jopa ”Sepelvaltimoiden plakit ovat yleisempiä hyvin paljon liikkuvilla”. Jälkimmäinen on suora lainaus lääketieteen professori Juhani Knuutin twiitistä .
En kuitenkaan jää tähän. Enkä usko, että olen huippukunnossa. Tavoitteeni on 27.5.2023 juostava maraton. Siihen on vielä aikaa, mutta niin on kunnollanikin vielä kuromista. Älykellon imartelu ei auta eikä hämää. Töitä on vielä tehtävä.
Mennyt viikko oli melko hyvä harjoitteluviikko. Maanataina juoksin 11,75 kilometrin mittaisen peruskestävyyslenkin lapsen omien harjoitusten aikana. Olin se äiti, joka pinkissä takissaan juoksi paikalle, kun harjoitukset olivat jo ehtineet loppua, ja lapset seisoivat rivissä ulkona. Siihen nähden, että olin edellisenä päivänä juossut 22 kilometrin mittaisen pitkän lenkin, juoksu sujui yllättävän kevyesti.
Tiistai-iltana joogasin ja jatkoin kehonhuoltoa keskiviikkoaamun pr-tapahtumassa. Ravintolisäsarja Minnean järjestämään aamutreeniin kuuluivat kahvakuulalla tehty kiertoharjoittelu ja lyhyet venyttelyt. Keskiviikolle merkitty peruskestävyyslenkki jäi väliin, mutta kokovartalon treeni saattoi olla juuri hyvä siihen väliin.
Torstaina tein viikon vauhtikestävyysharjoituksen. Juoksin sen Esport Arenalla, jossa pääsee talvellakin kirmaamaan kuivin jaloin ja kesähepeneissä. Kaverini kanssa juoksimme pyramiditreenin, jossa teimme seuraavanlaiset vauhdikkaat vedot kävelypalautuksilla: 200-400-600-800-1000-800-600-400-200 m. Harjoitus kesti noin 50 minuuttia.
Hitaasti lämpenevä hidas juoksija alkaa päästä taas radalla tehtävien vetotreenien makuun. En ole koskaan oikein pitänyt vauhdikkaammista treeneistä, koska juoksu tarkoittaa minulle ensisijassa pitkiä rauhallisia lenkkejä, joilla voin kuljettaa kehoani pitkin kauniita maisemia. Radan ja etenkään sisäjuoksuradan kiertäminen sydän rinnassa pamppaillen ei edusta sitä, mutta on ainoa keino kohti oikeaa huippukuntoa.
Ei varmaan tarvitse erikseen korostaa, että eniten odotin viikonlopun pitkää lenkkiä. Juoksin sen tällä kertaa lapsuudenkotini maisemissa. Lauantain surkeaakin surkeamman sään vuoksi siirsin lenkin sunnuntaiaamuun.
Valmistauduin 24 kilometrin lenkkiin valitsemalla mielenkiintoisia podcasteja kuunneltavaksi, täyttämällä vesipullon ja nappaamalla mukaani geelin ja energiakarkkeja. Vaikka jotkut jo postailivat eteläisemmästä Suomesta kuvia ensimmäisistä pyörälenkeistä sulalla maantiellä, oli Länsi-Suomen pikkuteillä vielä tarvetta nastalenkkareille.
Ajatukset ovat usein isoin este tiellä kohti saavutuksia. Kun pääsin yli siitä, että edessä oli yli kaksi tuntia yksinäistä taivallusta, meni lenkki laittaessa jalkaa toisen eteen. Kahdenkymmenen kilometrin paremmalla puolella väsymys alkoi tuntua jaloissa, mutta en ollut voimaton. Palasin 24 kilometrin jälkeen hyvävoimaisena perille.
Kehitys loppuu tyytyväisyyteen, sanotaan. Kunto, joka pitää toimintakykyisenä ja virkeänä arjessa, on aivan riittävä, mutta maratonille harjoitellessa on tavoiteltava enemmän. Voin olla tyytyväinen tämänhetkiseen kuntooni, mutta sillä ei juosta ennätyksiä. Kehitystä tarvitaan vielä.
LENKILLÄ 
Hei! Nuo Suunnon kuntotaso ja -ikämittaukset ovat huvittaneet jo jonkin aikaa. Jouduin viime viikolla palauttamaan tehdasasetukset, joka nollasi aiemman historian. Tuloksena muutos kuntoiässä on n. +40 ja kuntotaso tipahti erinomaisesta huonoon. 😀 Aiempien vastaavien kokemusten perusteella muutaman viikon päästä olen taas kuntoiältäni parikymppinen ja erinomaisessa kunnossa, vaikka mikään ei tässä välissä ole olennaisesti muuttunut.
En siis oikein usko kumpaankaan, vaan totuus lienee jossain siellä välissä. Ja miten nämä nyt ylipäänsä määritellään?
Voihan nuokin jotakuta motivoida, minua enempi huvittaa.
TykkääTykkää
Muakin lähinnä huvittaa. Varsinkin kun tiedän, että en ole missään ennätyskunnossa. 😃 Yksi syy hassuihin lukemiin saattaa olla se, että olen niin paljon juossut matolla tänä talvena. Kello luulee, että juoksen nopeampaa kuin oikeasti juoksen. Syke on matala ja vauhti kova (vaikka ei oikeasti ole) -> hapenottokyky näyttää liian hyvältä. Ei näihin vempeleisiin tosiaan ole uskomista. 😃
TykkääTykkää