…pitkistä rauhallisista lenkeistä. Pitkällä tarkoitan yli 20 kilometrin lenkkiä. Niillä peruskestävyys kasvaa. Juoksen pitkät lenkit omalla peruskestävyyssykkeelläni (alle 151 lyöntiä minuutissa) ja siten, että en juuri hengästy. Jos haluan juosta toisen maratonini, on pitkät lenkit pidettävä ohjelmassa. Ennen ensimmäistä maratoniani juoksin pisimmillään 25 kilometrin lenkin. Jälkeenpäin ajateltuna oli aika uhkarohkeaa lähteä juoksemaan maratonia sen pohjalta. Kilometrit 25 jälkeen olivat koskematonta maaperää.
Viime talvena juoksin enimmillään noin 27 kilometrin pituisia lenkkejä. Aioin juosta Helsinki Marathonin elokuussa 2018, mutta loppukeväästä iskenyt lonkan rasitusvamma esti aikeet. Ja aika moneen muuhun juoksutapahtumaan osallistumisen. Loppusyksystä alkaen olen taas kyennyt juoksemaan pitkiä lenkkejä. Ja niistähän minä tykkään.
Sunnuntain pitkään lenkkiin valmistauduin jo lauantai-iltana. Laitoin keittiön pöydälle odottamaan juoksuvyön ja siihen kuuluvat juomapullot, kaksi energiageeliä ja varavirran kännykkää varten. Juoksuvaatteet olivat vielä pesussa perjantaisen työmatkajuoksun jälkeen. Varmistin, että kaikki vaatekappaleet olivat narulla kuivumassa, jotta voisin aamulla noukkia ne sieltä ja pukea päälleni. Laitoin herätyksen puoli seitsemäksi. Nousin ylös, kun puhelin hälytti.
Muu perhe vielä nukkui, kun hääräsin keittiössä. Täytin juomapulloja vedellä ja minusta tuntui, kuin olisin ollut laboratoriossa tekemässä tärkeitä kokeita. Viime hetkellä päätin vaihtaa Camelbakin juomavyön Salomonin juomavyöhön. Camelbakin juomavyössä on kaksi kolmen desilitran kovaa pulloa kun Salomonin vyössä on kaksi 2,5 desilitran pehmeää pulloa. Ulkona oli pakkasta, ja kaksi pienempää pulloa riittäisivät varmasti. Salomonin vyössä on lisäksi enemmän taskuja, joihin mahtuivat geelit, puhelin, varavirta johtoineen ja nenäliina. Avaimen laitoin housujen vyötäröllä olevaan vetoketjutaskuun.
Lue lisää: Esittelyssä juomavyöt
Aamupalan syömisessä ja varusteiden laittamisessa kului aikaa noin tunti. Puoli kahdeksalta olin valmis lähtemään. Ulkona ei näkynyt kuin muutama koiranulkoiluttaja ja viikonloppureittiä ajanut bussi. Olen ollut tapojeni orja, kun olen valinnut pitkien lenkkien reittejä. Tällä kertaa ajattelin elää vaarallisesti ja päättää reitti sitä mukaa, kun etenen. Se kannatti. Kun juoksin Vihdintietä kaupungista poispäin, näkyi tien oikealla puolella Malminkartanon jätemäki. Hetken aikaa säntillinen minäni ajatteli, ettei pitkään lenkkiin voi yhdistää porrastreeniä. Miksi ei voisi? Käännyin jätemäelle päin.
Juoksin Salomonin Speedspikeilla, joiden pito-ominaisuuksia en voi liikaa kehua. Nastat pitävät jäällä ja pohjan kuviointi myös lumella juostessa. Ne eivät kuitenkaan ole minun kenkäni, sillä tarvitsen talvijuoksuun pehmeämmät kengät. Aion käydä vaihtamassa Salomonit toiseen merkkiin. Nyt ne olivat ainoa vaihtoehto, sillä jätemäen päälle juostessa kesälenkkareilla ei olisi pysynyt pystyssä. Varsinkaan kokkareisen lumen peitossa olleissa portaissa.
Kävelin/juoksin portaat ylös ja jäin hetkeksi katselemaan maisemia. Sää oli pilvinen, eikä mäen päältä nähnyt niin pitkälle, kuin kirkkaalla säällä parhaimmillaan näkee. Erotin sameuden keskeltä Pasilan TV-tornin. Alaspäin juostessa toivoin vain, että en vääntäisi nilkkojani epätasaisella alustalla. Hölmöintä on jarruttaa alamäessä, kun painovoima vie alaspäin. Tulin rullaten alas hyvää vauhtia.
20 kilometrin matkalla otin kaksi energiageeliä ja join osan mukana olleesta vedestä. Ensimmäisen geelin otin jo viiden kilometrin kohdalla. Yleensä säästän sen jonnekin 7-8 kilometrin paikkeille, mutta nyt tunsin verensokerin laskevan tavallista nopeammin. Sokerista sain välittömästi apua. Toisen geelin otin noin 14 kilometrin kohdalla, vaikka en huomannut samanlaista notkahdusta verensokereissa. Kun kaivoin selkäni takaa toisen vesipullon, tuli suuhuni jäähilettä. Viiden asteen pakkanen ei tuntunut kylmältä juostessa, mutta oli tarpeeksi jäädyttämään mukana olleita vesipulloja.
Sunnuntain lenkki oli vasta kolmas yli 20 kilometrin lenkki kesän juoksutauon jälkeen. Huomaan, että jalat väsyvät nopeammin kuin vielä keväällä ennen taukoa. Se ei kuitenkaan estä minua nauttimasta pitkistä lenkeistä. Niitä kaipasin eniten kesällä. Pääsin vähän pitkien lenkkien makuun aamuisilla pyörälenkeillä.
Lue lisää: Neljän kaupungin kautta
Sunnuntaiaamun sää oli pilvinen ja jossain vaiheessa hieman satoi. Lähtiessä oli pimeää ja juoksin katulamppujen keinovalossa. Lenkin aikana päivä valkeni. Hetken mietin, että sää olisi voinut olla parempi. Mutta ajatus pyyhkiytyi pian pois. Ei säällä oikeastaan ole mitään väliä. Kaksi tuntia meni todella nopeasti, kun kuuntelin musiikkia ja ajattelin niitä näitä.
Tiedän, että jotkut pitävät näitä yli 20 kilometrin lenkkejä ”hullun hommana”, mutta samalla toki arvostavat suoritusta. Itsestä tuollainen ajattelu tuntuu suoraan sanottuna oudolta. Matka ei tapa. Vauhti tappaa. Peruskestävyysalueella juostessa on oltava sellainen olo, että sitä jaksaisi kuinka kauan tahansa. Itsellä ainakin tulee ensin vastaan se, että jalat alkavat painaa. Jaksaminen ei ihan heti lopu. Pitkät lenkit ovat enimmäkseen nautintoa ja siksi tykkään niistä eniten.
LENKILLÄ 
Haaveilen tuosta, että kuntoa olisi noin paljon, että 20km juoksu menisi tuosta vain. Sitä kohti, pikku hiljaa. Ihaillen katselen juoksujasi 🙂
Olen huomannut, että itse olen enemmän ilta kun aamuliikkuja, kroppa toimii paremmin illalla kun heti aamusta, hassua.
TykkääTykkää
Kiitos mukavasta kommentista. 😊 Kehitystä tulee pikku hiljaa, kuten sanoit. Minäkin aloitin juoksuharrastuksen juoksemalla 3 km lenkkiä.
Olen monella tapaa aamuihminen ja siksi juoksen myös mieluiten aamuisin. Jos käyn salilla, huomaan, että jaksan paremmin illalla. Aamusalitkin ovat silti mukavia. Pääasia että tietää, mikä itselle parhaiten sopii. Hyvää alkanutta vuotta! 😊
TykkääTykkää