Kisaraportti

Kokemuksia ensimmäiseltä Helsinki Half Marathoniltani

Kuuma, kuuma, kuuma. Siinä tiivistettynä minun ensimmäinen Helsinki Half Marathon ja 11:s puolimaraton. Kuuma vessajonossa lähtöä odotellessa, kuuma ennen ensimmäistä vesipistettä Kaivopuistossa ja kuuma 20 kilometrin kohdalla, kun teki mieli sukeltaa Töölönlahteen pää edellä.

Päivästä jäivät mieleen monet tutut ja tuntemattomat juoksukaverit, jotka moikkasivat ja tsemppasivat. En tiedä, onko Helsinki Half Marathon erityisen suosittu somekansan keskuudessa vai vaikuttaako tiivis tapahtuma-alue, mutta tapasin ja juttelin todella monen somesta tai muualta tutun juoksijan kanssa.

Kuva, jossa puolimaratonin juoksijoita.
Vanhoja ja uusia juoksututtuja Helsinki Half Marathonin lähdössä.

En olisi uskonut, että joudun tapahtuman jälkeen pohtimaan, oliko sopivaa kaataa helteessä vettä päälleen juomamukeista. En ole niin tehnyt koskaan ennen, mutta lauantaina oli pakko. Muuten olisin saattanut olla yksi heistä, joista kuumuus vei voiton. Heistä, jotka makasivat pökertyneinä maassa.

Maksoin osallistumisestani 70 euroa. Ajattelin, että siihen hintaan saan kaataa vettä päälleni ihan niin paljon kuin huvittaa. Kävi niin, että vettä ei ollut enää edes juotavaksi minua hitaammille loppupään juoksijoille. Itse odotin matkan aikana juomapisteitä kuin armahtavaa keidasta aavikolla. Olisi ollut kauhistus, jos juotavaa ei olisi ollut tarjolla.

Tällä kertaa en ollut ottanut omia juomia mukaan, kuten kolme viikkoa sitten Helsinki City Marathonilla. Omien juomien vieminen reitin varrelle ei olisi ollut edes mahdollista. Tankkasin torstaina ja perjantaina tutulla Jaksamisjuomalla, johon luotin myös maratonilla.

Kuva, jossa Finlandia-talo
Finlandia-talon edusta oli aamulla vielä melko autio.

Mutta mennään alkuun. Puolimaratonin lähtö kello 8:30 tarkoitti sitä, että hyppäsin Leppävaarasta junan kyytiin jo muutamaa minuuttia ennen aamuseitsemää. Junassa tapasin kaksi tuttua juoksijaa. Nimesimme aamuisen vuoron ”juoksujunaksi”.

Tapahtuma-alueella Finladia-talon ympäristössä oli vielä hiljaista, kun saavuin sinne ennen puoli kahdeksaa. Maistoin tarjolla ollutta urheilujuomaa ja varmistin, ettei siinä olisi makeutusainetta. Nauttisin siis sitä ja vettä matkan aikana.

Kuva, jossa hellevarustus juoksuun.
Juoksin hihattomassa topissa ja lyhyissä shortseissa.

Olin valinnut kaapista pienimmät mahdolliset juoksuvaatteet. En ottanut juomavyötä tai omia geelejä mukaan, sillä halusin juosta mahdollisimman kevyellä varustuksella. Juomissa päätin turvautua järjestäjän tarjoiluihin. Puhelin oli olkavarsikotelossa.

Varustekassi oli lähes tyhjä, sillä en ottanut mukaani muuta kuin vaihtopaidan ja alusvaatteet, bussikortin sekä varavirran puhelimelle. Jätin kassin säilytykseen ja hakeuduin varjoon. Auringossa ehtisi vielä paistatella.

Kuva, jossa janiksia puolimaratonilla.
Lähdin seuraamaan 1:55 loppuaikaan tähtääviä jäniksiä.

Olin päättänyt lähteä seuraamaan 1:55 loppuaikaan tähtääviä jäniksiä. Edellisestä puolimaratonista oli vierähtänyt yli puolitoista vuotta, enkä osannut arvioida tämänhetkistä kuntoani. Tänä keväänä juoksemieni kolmen kymmenen kilometrin tapahtuman ja yhden maratonin perusteella jonkinlaista hajua toki oli.

Matkalla lähtöalueelle pysähdyin moikkaamaan muita juoksijoita. Tuttujen kasvojen näkeminen rauhoitti. Kaikilla oli sama koettelemus edessä tähtäsivät he sitten 1:40, 1:50 tai 1:55 aikaan kuten itse tein.

Vähän ennen lähtölaukausta laitoin musiikit korville. Tiesin vauhdin olevan minulle haastava, joten musiikista saisin voimaa. Ensimmäiset kilometrit menivät vain menoa ihmetellessä, kuten yleensä juoksutapahtumissa. Tiesin ystäväni olevan kameransa kanssa kahden kilometrin kohdalla. Yhdet tutut kasvot lisää matkan varrella oli mukava nähdä.

Valokuvaaja Jenni Somervalli
Kahden kilometrin kohdalla. Kuva: Jenni Somervalli

Hyvin pian aloin odottaa ensimmäistä juomapistettä, joka oli neljännen kilometritolpan jälkeen Kaivopuistossa. Alle 5:30 minuutin kilometrivauhdit tuntuivat siedettäviltä. Olin turvallisesti vauhtikestävyysalueen sisällä.

Pysyin jänisten perässä yli puolet matkasta. Ei kovin hengästyttänyt eikä jalkoja hapottanut. Ongelma oli yleinen voimattomuus, joka varmasti johtui kuumuudesta. Jokaisen juomapisteen jälkeen sain hyvän energiapiikin, kun olin ottanut tarjolla ollutta urheilujuomaa ja vettä. 13 kilometrin juomapisteellä otin yhden järjestäjien tarjoaman geelin.

Valokuvaaja Jenni Somervalli
Pysyin jänisten matkassa yli puolenvälin. Kuva: Jenni Somervalli

15-16 kilometrin kohdilla olin jo kadottanut jänikset. En kuitenkaan huolestunut siitä, vaan keskityin omaan juoksuuni. Tuskaisia naamoja ja maahan lyyhistyneitä juoksijoita näkyi pelottavan paljon. Edelläni kaatui yksi ihminen asfalttiin.

Yritin ottaa kiintopisteekseni juoksijoita, joilla olisi suurin piirtein sama vauhti kuin minulla. Moni kuitenkin juoksi osan matkaa ja käveli välillä. Itse yritin juosta melko tasaista vauhtia, vaikka ensimmäisen puoliskon 5:16-5:29 minuutin kilometriajat hidastuivat loppua kohden 5:35-5:53 minuuttiin. Yksikään kilometriaika ei ylittänyt kuitenkaan kuutta minuuttia.

Kuva, jossa helsinki half marathonin tapahtuma-alue.
Hajanaiset pilvet eivät tuoneet juurikaan helpotusta lauantain urakkaan.

Kuuntelin koko matkan ajan musiikkia. En juuri kuullut, mitä jänikset meille puhuivat. Lähdössä nappasin heiltä yhden ohjeen: 16 kilometrin kohdalla on vaikeaa, mutta ajattele, että sitten on jäljellä enää iltalenkin pituinen matka.

Kilometrit 17-18 olivat vaikeimmat, ja ennen 19 kilometriä olleessa ylämäessä oli pakko kävellä hetki. 17 kilometrin juomapisteellä olin kaatanut juomavettä surutta päälleni. Muuten olisin hyytynyt vielä pahemmin.

Kuumuus tuntui kihelmöintinä vartalossa. En tiedä, miten pitkä matka tuosta olisi ollut huonon olon saapumiseen ja ehkä pyörryttämiseen. Muiden matkansa keskeyttäneiden näkeminen säikäytti. Osaa auttoivat muut juoksijat, osaa lääkintähenkilöstö.

Kuva, jossa Finlandia-talo.
Helsinki Half Marathonin lähtö ja maali sijaitsivat Finlandia-talon läheisyydessä.

Mitä vähemmän kilometrejä oli jäljellä, sitä helpommaksi juoksu henkisesti tuli. Junaradan varrella reitti kulki tuttua työmatkaani pitkin. Töölönlahden rannalla tiesin jo olevani lähellä maalia. Vielä viimeisellä kilometrillä oli reitin sivussa heitä, jotka eivät olleet jaksaneet loppuun saakka. Niinpä loppukirini alkoi vasta aivan viimeisten satojen metrien kohdalla, jotta varmasti jaksaisin.

Kun näin lopulta maalin, tunne oli uskomaton. Pian tämä olisi ohi! Raskas reissu, vaikka toisaalta vain puolet siitä, mitä juoksin vain kolme viikkoa sitten maratonilla. Kahden tunnin jänikset eivät saaneet minua kiinni ja aika oli kirkkaasti kahden tunnin paremmalla puolella: 1:57:35.

Kuva, jossa Helsinki Half Marathonin mitali.
Maalissa oli helppo hymyillä.

Jäin ennätyksestäni 3,5 minuuttia, mutta se ei helteisen juoksun jälkeen harmittanut. Puolikkaan kuntoa pitää testata myöhemmin viileämmissä olosuhteissa. Juoksun jälkeen näin lisää tuttuja joko somesta tai muualta juoksupiireistä. Vaihdoin muutaman sanan jokaisen kanssa.

Join maalihuollossa pullollisen vettä, kaakaon makuisen palautusjuoman ja urheilujuomaa. Olo oli juoksun jälkeen yllättävän hyvä, vaikka matkan aikana olin ajoittain tuntenut uupumusta. Kotona söin ja join vielä lisää ja palautuminen lähti hyvin käyntiin.

Kuva, jossa helsinki half marathonin mitali
Takana ensimmäinen Helsinki Half Marathon. Mitali on upea.

Kuten juoksukaverini sanoi, puolimaraton on ”pikamatka” maratoniin nähden. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Puolimaraton ei ole helppo matka, koska pitää jaksaa juosta vauhtikestävysalueella pitkään. En tiedä, tähtäänkö vielä tänä vuonna toiselle maratonille vai yritänkö parantaa puolikkaan ennätystäni. Jään pohtimaan.

Follow my blog with Bloglovin

8 kommenttia

  1. On se vaan niin, että juokseminen on taitolaji jo itsestään. Sitten kun vielä lisätään kuuma keli, niin sitten se vasta onkin taitolaji. Ehkä nämä erilaiset haasteet tässä lajissa viehättävätkin. Kiva raportti. 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos! 😊 Tämä oli hyvä kokemus vastaisuuden varalle monella tapaa. Olen paljon juossut etelässä kuumalla kelillä, mutta vain 5-15 km lenkkejä. Ei ihan suosikkikeli, mutta näköjään siinä pärjää pidemmänkin lenkin. 😅

      Tykkää

  2. Oli kyllä kuuma huh! Vettä oli niukasti juomapisteillä ja jengiä liian vähän kaatamassa juomaa. Ja maalissa en tiennyt itkeä vai nauraa kun käteen ojennettiin NÄKKILEIPÄÄ ja karkkipussi. Mitähän vittua 😀

    Tykkää

    1. Voi ei! Kyllä takertuu kitalakeen näkkärit ja irtarit tuon lenkin jälkeen. 😱 Laita ihmeessä palautetta s-postilla järjestäjille! En tiedä, miten hyvä kuva heillä on maalihuollosta. Eilen Aki Nummela kommentoi Instagram-tililleni, että maalissa juotavaa riitti?!? Mä sain vielä palautusjuomapullon ja 0,5 l vesipullon käteeni (ja näkkäriä ja karkkia), kun pääsin maaliin. Lisäksi siinä Finlandia-talon edessä oli urheilujuomaa mukeissa. Mun jälkeen porukkaa tuli vielä yli tunnin ajan maaliin, joten en yhtään tiedä, mikä tilanne on ollut myöhemmin.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Jutta Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: