Miten erilainen tämä talvi onkaan ollut verrattuna viime vuoteen! Liikuntaharrastuksiani ovat ohjailleet koronavirus, kylmyys ja lumen määrä. Koronaviruksen vuoksi en ole käynyt työpaikalla enkä juurikaan uskaltautunut kuntosalille. Kylmyyden vuoksi en ole juossut vetotreenejä ulkona, ja lumi on mahdollistanut hiihtämisen.
Nro 1 – juoksu
Juoksu on tietenkin ykkönen. Kiitän itseäni ja silloista juoksukaveriani, että jatkoin juoksua myös talven tultua, kun aloitin harrastuksen. Tuolloin elettiin vuotta 2012. Ostin nastalenkkarit ja juoksin läpi Etelä-Suomen talven. Ensimmäisen talven jälkeen on tuntunut luontaiselta, että talven tulo ei lopeta juoksemista. Vain olosuhteet muuttuvat.
Tämän talven lumi ja kovat pakkaset ovat tarkoittaneet sitä, että olen vain lisännyt vaatekerroksia ja juossut enimmäkseen nastalenkkareilla. Jos lämpötila ei laske alle -20 pakkasasteen, pystyn juoksemaan ulkona. Vauhtikestävyystreenejä en ole kovilla pakkasilla tehnyt, mutta peruskestävyyslenkeillä pakkanen ei haittaa.
Ymmärrän heitä, jotka eivät pysty pakkasessa urheilemaan. Sain itsekin tänä talvena ensimmäisten pakkaslenkkien jälkeen nokkosihottuman tyylistä kutinaa jalkoihini. En tiedä, oliko kyse oikeasta kylmäurtikariasta, mutta kutina oli kovaa. Reaktio meni muutamien kertojen jälkeen ohi, eikä ole enää vaivannut.
Juoksen juoksuvalmentaja Ira Hassisen tekemän juoksuohjelman mukaan (ohjelma saatu). Juoksukertoja on viikossa 3-5, joista tosin olen osan korvannut hiihdolla. Yleensä juoksen viikonloppuna 12-19 km mittaisen pitkän lenkin, ja viikolla 1-3 lyhyempää peruskestävyyslenkkiä.
Se, että juoksemaan on pystynyt lähtemään lähes koska tahansa, on ollut koronavuoden pelastus. Teen etätöitä, ja ilman säännöllistä liikuntaa elämä alkaisi olla tasapaksua puurtamista. Juoksu tuo hyvää oloa ja siitä saa kaipaamaansa liikuntaa. Juoksemaan lähteminen on lähes joka kerta suuri ilo.
Nro 2 – hiihto
Ei ole juoksun voittanutta, mutta hiihto tulee hyvänä kakkosena. Aivan kuten juoksussakin, hiihdossa saa nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja kauniista maisemista. Juostessa kuuntelen usein musiikkia, mutta hiihtäessä en kuuntele mitään muuta kuin luonnon ääniä. Toistaiseksi pisin hiihtolenkkini tänä talvena kesti kaksi ja puoli tuntia, mutta en silloinkaan kaivannut musiikkia tai äänikirjaa korviini.
Hiihdän perinteisellä tyylillä, sillä luistelusuksia minulla ei ole enkä edes ole hyvä luistelija. Hiihdän jo useamman talven vanhoilla nanopohjasuksilla. Ne toimivat parhaiten nollakelissä ja heikoiten uudella lumella tai lumisateella. Pakkasella nanosukset pitää muistaa ottaa hieman ennen lähtöä ulos viilenemään, mutta muutoin ne ovat monenlaisen kelin yleissukset.
Aloin hiihtää samoihin aikoihin kuin juosta. Siitä on nyt aikaa vajaa kymmenen vuotta. Viimeksi Etelä-Suomessa pääsi hiihtämään kaksi vuotta sitten. Olenkin hiihtänyt lähinnä pohjoisen laskettelureissuilla. En viihdy laskettelusuksien päällä kuten muu perhe, vaan mieluummin hiihdän tunturimaisemissa.
Keskiviikkoisin juoksen yleensä viikon tehotreenin. Runsaan lumentulon vuoksi ensin ei ollut kunnon paikkaa, missä juosta vetoja, ja sitten alkoivat kovat pakkaset. Yhteisymmärryksessä juoksuvalmentajani Ira Hassisen kanssa muutimme juoksuohjelmaani niin, että voin myös hiihtää keskiviikon tehotreenit.
Kahtena viime keskiviikkona on ollut -16 astetta pakkasta, kun olen ollut hiihtämässä noin kymmenen kilometrin ja tunnin mittaisen lenkin. Hiihtäessä pakkanen ikään kuin kuuluu asiaan. En tiedä onko syynä se vai ylämäissä pintaan nouseva hiki, että en ole palellut hiihtolenkeillä.
Nro 3 – ulkokuntosali
En voi väittää, ettenkö olisi kaivannut oikealle kuntosalille. Tykkään salitreenistä, ja talvella on kiva päästä treenaamaan t-paidassa. Marraskuun jälkeen, kun koronatilanne jälleen heikkeni, lakkasin käymästä kuntosalilla. Siirryin ulkokuntosaleille harjoittelemaan.
Olen onnekas, kun 1-1,5 kilometrin säteellä kotoani on kolme eri ulkokuntosalia. Lisäksi on muutamia ”vanhanaikaisia” kuntoilupaikkoja, joiden laitteet on tehty puhelinpylväistä tai muusta puutavarasta.
Lempiharjoituksekseni on tullut juosta 1,5 kilometriä lämmittelynä, tehdä kuntosalitreeni ja juosta kotiin. Kovilla pakkasilla ei ole voinut jäädä tekemään täyttä treeniä, mutta olen ajatellut, että kaikki lihaskuntoharjoittelu on kotiinpäin. Treeni on painottunut ylävartaloon, sillä laitteissa on eniten mahdollisuuksia tehdä erilaisia punnerruksia ja treenata hauista ja ojentajia.
Olen monet kerrat maannut penkkipunnerruslaitteessa ja katsellut, kun hengitykseni höyryää ja katoaa kohti taivasta. Ulkokuntasalilla katto on korkealla ja ilmanvaihto hyvä. En ole ainoa, joka on käynyt pimeinä talvi-iltoina nostelemassa rautaa, vaan yleensä siellä on muitakin. Turvavälien pitäminen onnistuu silti vaivatta.
Ulkokuntosalilla olen käyttänyt enimmäkseen vaatteita, joilla on juossut ja hiihtänyt. Jalassa on ollut usein nastalenkkarit. Olen useammankin kerran naureskellut sille, miten alkusyksystä olisin kovin halunnut ostaa uudet salikengät. Valkoiset, jotka olisivat näyttäneet kuvissa hyviltä. Voihan turhamainen minä. Onneksi en ostanut, sillä niillä ei olisi tänä talvena tehnyt mitään.
Yksi vaatekappale on ollut kaikissa lajeissa yli muiden: villasäärystimet. Ne lämmittävät nilkkoja kovalla pakkasella. Iltalenkkejä varten minulla on kahdet heijastavasta langasta tehdyt säärystimet. Värikkäimmistä yksilöistä on iloa muillekin ja jos haluan vain pelkkää lämmikettä, valitsen mitättömän väriset harmaat säärystimet.
Pyöräily huutaa poissaolollaan
Koska en ole käynyt työpaikalla Pasilassa, en ole pyöräillyt koko talvena. Muutenkin pyöräilyni koostuu enimmäkseen työmatkoista, sillä mieluummin juoksen kuin pyöräilen. Viime kesänä tosin tuli jonkin verran pyöräiltyä ihan vain pyöräilymielessä. Pyöräilyssä vain on se ”huono” puoli, että lenkkien pitää olla sekä ajallisesti että kilometrimäärän puolesta paljon pidempiä kuin juoksulenkkien, että ne saa vastaamaan juoksun rasitusta.
Mieheni vaihtaa yleensä talvirenkaat pyörääni. Hyvä niin, sillä en osaisi sitä itse tehdä. Tänä talvena päätimme, että kummankaan pyörään ei vaihdeta talvirenkaita. Sitä ei kannata muutaman hassun kerran vuoksi tehdä. Omalla pyörälläni ei ole asiaa hiekoitetuille teille, sillä terävä sepeli puhkoo renkaat. Ohuilla ja sileillä renkailla on ylipäänsä vaarallista lähteä talvella liukastelemaan.
Aloitin työmatkapyöräilyn reilu viisi vuotta sitten. Tein viisaan ratkaisun, kun heti ensimmäisenä talvena päätin pyöräillä myös silloin, kun kiihkein pyöräilykausi oli ohi. Oikein huonolla säällä pyöräillessä saa samanlaisen voittajafiiliksen kuin silloin, kun on juossut kovassa pakkasessa tai vesisateessa. Eniten nautin pyöräilystä kesällä, mutta talvipyöräilyssä on ehdottomasti oma juttunsa!
Odotan elämän normalisoitumista siinäkin mielessä, että pääsen taas harrastamaan työmatkaliikuntaa. Kymmenen kilometrin työmatkani soveltuu loistavasti joko pyöräilyyn tai juoksuun. Pyöräillessä menen molempiin suuntiin pyörällä, mutta jos juoksen, teen sen vain joko meno- tai paluumatkalla.
Monipuolinen treenivalikoima pitää mielenkiintoa yllä ja on keholle parasta aktivointia. En siis lainkaan valita kunnon talvesta, jonka saimme. Viime talvena tein mäkivetoja samoissa mäissä, joissa nyt hiihdän. Tiedän, että hiihto ei varsinaisesti juoksukuntoa kehitä, mutta olen päättänyt, että näin mahtavana talvena maltan välillä tehdä muutakin kuin juosta.
LENKILLÄ 