Syksyllä juuri ennen Helsinki City Marathonia putosi syliin pieni pommi. Sain tietää, että ferritiiniarvoni oli juuri ja juuri viitearvoissa. Työterveyshuollon laboratorio käyttää viitearvoa 13, ja oma arvoni oli 15. Hemoglobiini oli tuolloin 134, joten se oli hyvällä tasolla. Ferritiinille oli tehtävä jotain.
Luulin, että tiesin, miltä aneemisuus tuntuu. Been there, done that, eli tuttu juttu. Alimmillaan ferritiiniarvoni on ollut 8, josta sain sen nostettua rautakuurin avulla lähelle sataa. Syksyllä juuri ennen neljättä maratoniani tunsin olevani elämäni kunnossa, enkä voinut ajatellakaan, että rauta-arvoissani olisi jotain vialla.
Lue lisää: Alhainen ferritiini, mitäs nyt?

Lokakuun alun maraton meni hyvin. En usko, että alhainen ferritiini vaikutti paljonkaan juoksuun. Jaksoin juosta, syke ei noussut kovin korkealle ja tulin hyvävoimaisena maaliin. Juoksin uuden ennätykseni 3:58 tuntia. Maratonin jälkeen olin ainakin kuukauden jonkinlaisen alakulon ja uupumuksen kourissa, jotka kuitenkin ajan myötä helpottivat.
Työterveyslääkärini laittoi minut rautakuurille syys-lokakuun vaihteessa. Hän kehotti tulemaan uudestaan kokeisiin noin neljän kuukauden kuluttua. Kävin kokeissa viime viikolla ja lääkäri soitti tällä viikolla. Hän kertoi, että ferritiini on nyt 23 ja hemoglobiini 137. Ei suurta nousua, mutta suunta on oikea eli ylöspäin.

Syön rautaa vain joka toinen päivä. Lääkärini mukaan se edistää raudan imeytymistä ja oman kokemukseni mukaan estää vatsavaivoja. Jatkan samalla mallilla ja käyn ennen kesää uudestaan kokeissa. Kärsimättömänä haluaisin arvojen nousevan nopeammin, mutta toisaalta oma olotila on nyt jo niin hyvä, että maltan odottaa.
Rauta-arvot vaikuttavat moneen asiaan, joten on vaikea sanoa, mikä johtuu mistäkin. Lisääntynyt valon määrä ja kevään läheneminen saavat minut käymään kierroksilla muutenkin. Kesä on lempivuodenaikani ja kevät lupaus siitä. En voisi olla iloisempi lähestyvistä kevätpäivistä.

Jälkeenpäin osaan sanoa, että minulta lähti tavallista enemmän hiuksia syksyllä. Silti en voi olla lainkaan varma, johtuiko se raudanpuutteesta. Minulta lähtee muutenkin usein hiuksia syksyisin. Kutsun sitä sulkasadoksi. Täytin viime vuonna 40 vuotta. Mistä voin tietää, alkavatko hiukseni ohentua iän myötä?
Nyt, kun olen syönyt rautalisää yli neljä kuukautta, huomaan, että päänahasta puskee uutta hiusta. Olen tottunut paksuihin hiuksiin, ja olen hiusten palaamisesta enemmän kuin tyytyväinen. En tosin ole käynyt värjäämässä hiuksiani lähes yhdeksään kuukauteen. Hiukset ja hiuspohja ovat saaneet ansaitsemaansa lepoa.

Aivan viime viikkoina olen huomannut positiivista kehitystä juoksuvauhdissani. Peruskestävyyslenkeillä pystyn juoksemaan jälleen alle kuuden minuutin keskivauhtia. Muistan, miten viime vuonna havahduin samaan asiaan. Se oli hyvä merkki ajatellen viime vuonna juoksemiani puolimaratonin ja maratonin ennätyksiäni.
Olen alkuvuonna hiihtänyt osan lenkeistä, mistä kirjoitin viime postauksessa . Vaihtelu on tehnyt hyvää, ja sillä saattaa olla vaikutusta parantuneisiin aikoihin. Osansa on varmasti myös kohentuneilla veriarvoilla. Joka tapauksessa tästä on hyvä lähteä edelleen kasvattamaan kuntoa kohti tulevia juoksutapahtumia. Päätähtäimeni on tänä vuonna Helsinki City Marathon (osallistuminen saatu).

En tavallisesti jaa näin avoimesti terveystietojani, mutta tiedän, että raudanpuutos on yleistä ja joskus hieman huonosti tunnistettavissa oleva tila. Yhteistyön kautta pääsin joulukuussa testaamaan kotona tehtävää ferritiinin pikatestiä. Nyt voin sanoa, että testi näytti kohdallani oikein, sillä ferritiiniarvoni todella oli alle 30, kuten testi kertoi. Voit lukea lisää tekemästäni testistä täältä.
Jokainen on oman kehonsa paras asiantuntija. Ihminen on myös kokonaisuus, ja yksi asia vaikuttaa toiseen ja niin edelleen. Sen vuoksi kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen, jos omassa terveydessä jokin askarruttaa. Nettikeskustelulla on tapana olla kapeakatseista ja yhteen totuuteen uskovaa. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
Jos jotain, niin rautatankkaus on opettanut lisää kärsivällisyyttä. Arvojen parantuminen on hidasta. Itsessään on vaikea huomata muutoksia suuntaan tai toiseen, koska prosessi on hidas. Aivan kuten uusien hiustenkin kasvu. Kestää vielä hetken, ennen kuin uudet hiukset ylettyvät ponnarille asti.