Puolimaratonkunnossa

Juoksin viime viikonloppuna pisimmän lenkkini sitten lokakuun alun maratonin. Lenkki ei ollut puolimaratonin (21,1 kilometriä) mittainen, mutta lähelle sitä. Järjestin yhteislenkin, jonka osallistujien kanssa juoksin Espoossa 19,68 kilometriä. Kun sammutin kelloni lenkin päätteeksi, oli selvää, että olisin hyvin voinut juosta vielä reilun kilometrin matkan.

Lokakuun maratonin jälkeen olen juossut pisimmillään 15 kilometrin mittaisia lenkkejä. Ei ole ollut tarvetta eikä ole oikeastaan huvittanutkaan lähteä sen pidemmälle juoksemaan. Myöskään viime viikonloppuna juoksuohjelmassani ei ollut 20 kilometrin pituista lenkkiä, vaan paljon lyhyempi. Yhteislenkki oli jo aiemmin sovittu 20 kilometrin mittaiseksi, joten pysyin sovitussa.

Se, että pitkä lenkki meni vaivattomasti, toi luottoa maratonharjoitteluun. Kauden päätavoitteeni on Helsinki City Marathon, joka juostaan 14.5.2022 osana Helsinki City Running Day:tä (osallistuminen maratonille saatu). Kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin, lopetin yhteistyön juoksuvalmentajani kanssa. Harjoittelen tällä hetkellä ohjelmalla, jonka olen ottanut naisille suunnatusta maratonoppaasta.

Nyt harjoitusohjelmassani on menossa 8-viikkoisen peruskunto-ohjelman toiseksi viimeinen viikko. Sen jälkeen alkaa 16 viikon maratonille tähtäävä ohjelma, joka huipentuu toukokuun maratoniin. Vasta maratonohjelman puolivälissä kehotetaan juoksemaan puolimaraton. Se tosin osuu viikolle, jolloin olemme perheen kanssa laskettelemassa Ylläksellä.

Olen pitänyt juoksukuntoni jonkinasteisena mittarina sitä, että pystyn tarvittaessa juoksemaan puolimaratonin. Sen jälkeen, kun vajaa kymmenen vuotta sitten aloitin juoksuharrastuksen, olen aloittanut juoksemisen kaksi kertaa uudelleen. Viisi vuotta sitten keuhkokuumeen jäljiltä ja noin kolme ja puoli vuotta sitten rasitusvamman jälkeen.

Aina, kun pakollisen juoksutauon jälkeen jaksoin juosta puolimaratonin mittaisen matkan, tunsin, että olen jälleen kunnossa. Puolimaratonkunnon päälle on hyvä alkaa rakentaa maratonkuntoa. Maratonille harjoitellessa ei tarvitse juosta paljon puolimaratonia pidempiä lenkkejä, mutta viikkokilometrejä on hyvä kerryttää ainakin tuplasti puolimaratonin verran, jotta maratonista tulee hieman miellyttävämpi kokemus.

Jokainen määrittelee itse, millainen juoksukunto on riittävä. Minä en sitä voi kenellekään määrätä, enkä myöskään halua kuulla kenenkään suusta, että ”kyllä terve ihminen maratonin juoksee vaikka harjoittelematta”. Puolimaratonin ennätykseni 1 h 46 min juoksin viime syksynä. En missään nimessä ole nyt kunnossa, että voisin toistaa suorituksen. Siitä on pitänyt huolen maratonin jälkeinen kahden kuukauden laiskottelu. Olen vasta joulukuun alkupuolelta alkanut taas tavoitteellisemmin harjoitella.

Koko ajan ei tarvitse olla kovassa kunnossa, eikä se edes aina ole mahdollista. Olen nähnyt, miten äkillinen sairastuminen, loukkaantuminen tai rasituksen aiheuttama vamma tekee stopin harjoittelulle. Tietynlainen aaltoilu liittyy juoksuharjoitteluun. Siihen kannattaa jopa jossain määrin varautua, että telakat kuuluvat tähän lajiin. Lisäksi joskus saattaa vain laiskottaa.

Kun maratonharjoitteluni on ollut kuumimmillaan, puolimaratonin mittaisen lenkin juokseminen ei ole ollut homma eikä mikään. Kun olen joutunut vuoteen omaksi tai muuten sivuun, on 20 kilometrin juokseminen tuosta vain tuntunut lähes utopistiselta. Nyt olen onnekseni siinä tilanteessa, että jaksan milloin vain juosta pari tuntia ja pidempäänkin. Tästä on hyvä jatkaa.