juoksu

Pieleen mennyt testijuoksu

Joskus sitä vaan tekee tyhmiä juttuja, vaikka ne ovat jo etukäteen tuomittuja epäonnistumaan. Juoksuopiston puolimaratonille tähtäävän 12 viikon verkkovalmennuksen 10. viikko päättyi viiden kilometrin testijuoksuun. Edellisen kerran juoksin testijuoksun lokakuun puolivälissä, jolloin sain ajaksi 26:20 minuuttia (lue lisää täältä). Tuolloin kahden kuukauden juoksutauko oli vielä hyvin muistissa. Oma senhetkinen kunto oli kysymysmerkki.

Kuva, jossa juoksmattoja kuntosalilla.
Kuntosali ja juoksumatto valikoitui lopulta testijuoksun suorituspaikaksi.

Juoksin testijuoksun viimeksi maaseudulla. Kun uusi testijuoksu lähestyi, aloin pohtia, missä ihmeessä saan kaupungissa juostua viisi kilometriä keskeytyksettä? Tavallisilta juoksulenkeiltäni en saanut mieleeni kohtaa, jossa ei tulisi vastaan suojateitä ja liikennevaloja. Viikonlopun sää näytti myös kammottavalta, joten juoksumatolla juokseminen alkoi tuntua houkuttavimmalta vaihtoehdolta. Tiesin jo tässä vaiheessa, että juoksumatolla ei mitenkään saisi vertailukelpoista tulosta. Huono homma, sillä se juuri oli testijuoksun tarkoitus: saada vertailukelpoinen tulos aikaisempaan.

Perjantain työmatkajuoksun (lue lisää täältä) jälkeen pidin kaksi lepopäivää, sillä testijuoksu piti tehdä hyvin levänneenä. Käytin saamani kertalipun kuntosalille ja astelin juoksumatolle. Juoksumatto on tuttu paikka, eikä matolla juoksu sinänsä pelota tai vieroksuta. Kun harjoittelin ensimmäiselle maratonilleni alkuvuonna 2016, tein lähes kaikki vetotreenit juoksumatolla.

Kuva, jossa juoksija juoksumatolla.
Turvavyöt kiinni! En yleensä käytä matolla juostessa hätäseis-klipsiä, mutta nyt kiinnitin sen varmuuden vuoksi paidanhelmaan.

Lämmitelin 20 minuuttia kävellen, rauhallisesti juosten ja yhden vauhdikkaamman vedon tehden. Nousin hetkeksi pois juoksumatolta, tein pienet venytykset ja hörppäsin vettä. Laitoin maton uudestaan päälle ja säädin vauhdiksi 5:15 min/km. Olin haaveillut juoksevani 5 minuutin kilometriaikoja ja nostavani nopeutta.

Toisin kävi. Vauhti oli heti alkuun liian kova ja tunsin maitohapon kerääntyvän reisiin. Ei hyvä. Väsytin itseni heti alkuun. Mikä aloittelijan virhe. Tiedän jo itseni juoksijana: loppua kohti nopeutuva vauhti sopii minulle parhaiten. Ennen kahden kilometrin täyttymistä oli laskettava vauhtia 5:33 min/km, josta pystyin sen nostamaan viiden lähelle vasta viimeisellä kilometrillä.

Olin niin pettynyt suoritukseeni, että melkein lopetin kesken. Mutta sain kuitenkin pidettyä jonkinlaisen tason loppuun asti. Mietin, että ainakin tästä tuli hyvä vauhtikestävyystreeni. Lisäksi tajusin, että on tehtävä enemmän vauhtikestävyystreenejä, jotta tiukan paikan tullen vauhtikestävyyttä löytyy.

Kuva jossa juoksumaton monitori
Juoksumaton näyttö kertoi tuloksen.

Tauluun tuli tulokseksi 27:16 minuuttia keskivauhdilla 5:26 min/km. Keskisyke oli 168 l/min. Olen juossut puolimaratonin lähes tuolla keskivauhdilla. Keväällä ennen rasitusvammaa juoksin kympin aikaan 48:53 minuuttia. Se jaettuna kahdella on 24:27 minuuttia. Mutta ei sovi muistella vanhoja vaan katsoa eteenpäin ja pyrkiä vähintään yhtä hyviin aikoihin.

Kuva, jossa maksimisyke.
Sykkeet melko korkealla. Garmin-kelloni mittaa sykkeen ranteesta ja tuloksissa voi olla epätarkkuuksia.

Olen enemmän hitaiden ja pitkien lenkkien ystävä. Vetotreenit ovat pakkopullaa, vaikka ne ovatkin välttämättömiä juoksuvauhdin kasvattamisessa. Haaveilen seuraavaksi juoksevani taas maratonin, jos vain lonkka ja muut paikat kestävät. Puolimaratonin mittaisen lenkin olen tänä syksynä jo juossut (lue lisää täältä). Vetotreeneissä joutuu usein usko omiin kykyihin koetukselle. Myös henkistä puolta on hyvä treenata. Meinasin keskeyttää testijuoksun, mutta päättäväisyydellä pääsee jo puoliväliin. Sisulla loput.

Miksi tulos ei ole vertailukelpoinen maantiellä juoksemani viiden kilometrin kanssa? Juoksumatolla puuttuu ilmanvastus. Tämä voi olla ihan merkittävä tekijä verrattuna juoksuun ulkona tuulisella ilmalla. Toisaalta, kun ilmanvastusta ei ole, tulee juostessa todella lämmin ja hiki virtaa. Osassa cardiolaitteita on onneksi tuuletin.

Jotkut juoksijat säätävät juoksumaton nousukulmaa hieman ylöspäin, jotta he saavat kompensoitua puuttuvan ilmanvastuksen. Itse en tähän ole ryhtynyt. Juoksumatolta puuttuu käännökset ja kaikki maaston epätasaisuus, jota ulkona on. Juoksumatolla juokseminen on hyvin suoraviivaista puuhaa.

Kuva, jossa treenikasa, vesipullo ja lenkkari.
Sisäjuoksukenkinä olen käyttänyt edullista Adidaksen mallia.

Juoksumatto on ihan pätevä vaihtoehto varsinkin nyt, kun sää ulkona on välillä todella kurja. Juoksumatto soveltuu mielestäni hyvin juuri vetojen tekemiseen, koska nopeuden voi helposti säätää haluttuun vauhtiin. Olin toivonut vähän kovempaa vauhtia, mutta tähän oli tyytyminen tällä kertaa. Harjoitukset jatkuvat.

Follow my blog with Bloglovin

4 kommenttia

  1. Kovasti tsemppiä! Ensi kerralla sitten paremmin. Välillä tulee huonoja päiviä.

    Oletko harkinnut testijuoksua Tokoinranta parkrunissa? Siinä reitillä on tosin muutama mäki ja ainakin puolessa välissä tiukka käännös. Mun mielestä siinä reitillä ei ollut pahoja esteitä. Meinasin tosin itse eksyä, kun juoksin sen joulukuun 1. päivä. Kesällä reitti taitaa olla aika ruuhkainen.

    Toimiiko sykkeen rannemittaus kunnolla testijuoksussa, jossa syke on kuitenkin aika korkea? Mun käsittääkseni toimii paremmin matalilla sykkeillä. Itse käytän sykevyötä aina kuin mahdollista. Tosin mun kokemukset rannemittauksesta on Polar M200:n kanssa ja se jäi ainakin pahasti jälkeen sykkeen vaihtuessa. Polar M430 reagoi jo paremmin muutoksiin, mutta sen kanssa käytin lähes aina sykevyötä. Polar Vantage V;n rannemittausta en ole vielä kokeillut VK-lenkeillä.

    Täytyisi kyllä kokeilla mattojuoksua. Itsellä ei ole siitä kokemusta. Ehkä sitten kun saan juostua 2500 km:ä kasaan. Nyt on 2392 km:ä juostuna. 🙂

    Anteeksi kiireessä kirjoitettu kommentti. Hyvää Joulun odotusta! 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista ja hyvää joulunodotusta myös sinne! Sainkin jo instagramin puolella joltakin ehdotuksen, että juoksisin testijuoksun kisassa. Eipä tullut mieleen, että Parkrun on juuri tuon mittainen! Se olisi lähellä ja järjestetään joka viikko. Ajanottoa siellä ei ole(?), mutta olenhan muutenkin mitannut ajan itse.

      Olen kuullut tuosta, että rannemittaus reagoisi huonosti korkeilla sykkeillä juostessa. Aiemmin mulla oli Garminin sykevyö, mutta en ollut siihen tyytyväinen. Kastelin anturit ym. mutta se näytti liian isoja lukemia välillä. Rannemittaukseen olen ollut tyytyväinen, mutta tosiaan testijuoksussa näytti maksimisykkeeksi korkeampaa kuin virallinen maksimisyke. Tässä on vielä selvä tutkimustyön paikka! 😃

      Aika hyvä saldo sulla! Matto juoksussa on etunsa, mutta mieluummin minäkin juoksen ulkona.

      Tykkää

      1. Parkrunilla on käsiajanotto, jonka vapaaehtoiset talkoolaiset hoitavat. Osallistuja/juoksija rekisteröityy etukäteen netissä ja tulostaa paperille saamansa koodin. Koodin hän ottaa mukaan tapahtumaan. Lähdössä ajanottajat käynnistävät kellot ja osallistujien tullessa maaliin painavat aina nappia. Osallistuja saa maalissa poletin, missä on koodi. Vapaaehtoinen lukee skannerilla peräkkäin juoksijan mukanaan tuoman koodin ja maalissa jaetussa poletissa olevan koodin. Sillä saa sitten ajan ja parkrun-suorituksen. Rekisteröityminen ei ole pakollinen, mutta siinä tapauksessa suoritus ja aika jää saamatta. Ajan varmaan pystyy aika hyvin päättelemään, kun tuloksissa rekisteröimättömien kohdalla lukee ”tuntematon”.

        Mulla ei ole kokemusta Garminin mittareista eikä sykevöistä. Polarin kanssa olen käyttänyt Polar H10:ä.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s