juoksu

Nyt nautin, kun kunto kasvaa

Hienoa, kun kunto selvästikin kasvaa. Samaan aikaan mietin, että voi helvetti, jos tulee taas joku keuhkokuume, rasitusvamma tai vakavampi innostuminen kuntosalitreenistä. Sellainen, että selkä levenee ja haba kasvaa, mutta kestävyyskunto laskee. Kaikki nähty. Been there done that.

Joku päivä jauhelihaa paistaessani mietin, että töissä käyvä kolmen lapsen äiti ei voi koko ajan tällä tavalla treenata – monta harjoitusta viikossa. Ehdin jo julistaa, että juoksu ei ole addiktio. Samaan aikaan huomaan, että olen koukussa siihen fiilikseen, kun huomaa kuntonsa nousseen.

Muutaman viikon ajan olen tehnyt taas vauhtitreenejä. Lähinnä eri mittaisia vetoja, vauhtileikittelyä ja vähän mäkijuoksua. Useat juoksutapahtumat, joihin olen viime viikkoina osallistunut, ovat olleet myös vauhtikestävyystreenejä.

Kuva: Helsinki Marathon

Viime lauantain kymmenen kilometriä Helsinki Marathonilla meni lähinnä nautiskellen, mutta sitä edeltäneet Miljoonan sentin hölkkä (ai että tulee edelleen hyvä fiilis tapahtumaa miettiessä) ja puolimaratoni Paavo Nurmi Marathonilla olivat  vauhtikestävyysjuoksuja. Ne kävivät hyvin harjoituksista, sillä mikään edellä mainituista tapahtumista ei ollut kauden päätapahtuma.

Nyt minulla on tähtäimenä 21.9.2019 juostava Espoon Rantamaraton. Valmentajani Iran (valmennus saatu yhteistyönä) kanssa hiomme kuntoani. Kesän jälkeen aloitin juoksuohjelman noudattamisen elokuussa. Ajattelin, että ehtiikö tässä mitään enää tehdä ennen maratonia, mutta ehtiipä hyvinkin.

Jos saisin päättää, juoksisin vain pitkiä rauhallisia lenkkejä. Sellaisia kuin vaikka viime sunnuntaina. Katselisin auringonlaskua, kuuntelisin musiikkia ja juoksisin niin hiljaa, etten hengästyisi. Kaksi tuntia, reilu 17 kilometriä keskisykkeellä 132.

kuva, jossa auringonlasku
Pitkän lenkin pysähdyspaikka Espoon Pitkäjärven rannassa.

Joku jo Instagramissa kyseli, onko kahden tunnin lenkki minulle ”palauttava”. Kyllä se on! Kun juoksee reilusti peruskestävyysalueella, voisi matkaa jatkaa lähes loputtomiin.

Mutta ne vauhtikestävyystreenit. Niitä on pakko tahkoa, jotta pystyy tarvittaessa juoksutapahtumissa juoksemaan vaihtikestävyysalueella. Vauhtikestävyystreenit ovat itselle pakkopullaa ja välttämätön paha. Jälkeenpäin on aina voittajafiilis, mutta aloittaminen hankalaa.

Talvella 2017/2018 en noudattanut juoksuohjelmaa, mutta kävin viikoittain treenaamassa Espoon Tapioiden kanssa. Juoksimme lähinnä Esport Arenalla. Sen talven jälkeen juoksin huhtikuussa kymmenen kilometrin ennätykseni 48:53 minuuttia. Talven jälkeen olin myös puolen kesää telakalla lonkan rasitusvamman vuoksi.

Vauhtitreenit siis tehoavat. Minulla niitä on ohjelmassa yleensä yksi viikossa. Iran laatimassa ohjelmassa ne eivät ole niin rankkoja kuin aikaisemmin tein: esimerkiksi tiistai-iltana matolla juoksemani harjoitus kesti alku- ja loppuverryttelyineen 47 minuuttia. Lyhensin tosin loppuverryttelyä viidellä minuutilla, että ehdin kotiin saunaan.

Kuva, jossa juoksumaton kuvaruutu.
Tämä on aina hienoa nähdä: harjoitus valmis!

Tiistain harjoitus oli seuraavanlainen: 15 min alkuverryttely, 2 min vk-sykkeillä (harjoituksessa ne kävivät max. 164 bpm), 1 min palautus pk-sykkeillä, 4 min vk-sykkeillä, 1 min palautus, 6 min vk-sykkeillä, 1 min palautus, 4 min vk-sykkeillä, 1 min palautus, 2 min vk-sykkeillä ja loppuverryttely 15 min (jonka lyhensin 10 min mittaiseksi). Loppuverryttelyssä oli käveltävä, sillä sykkeet tahtoivat nousta muutoin liian korkealle. Harjoitus on nimeltään pyramidiharjoitus.

Vuosi sitten telakan jälkeen palasin juoksuharjoittelun pariin. Tavoitteenani oli loppuvuodesta pystyä juoksemaan puolimaratonin mittainen matka. Tuolloin tuntui lähes käsittämättömältä, että ennen taukoa olin jaksanut juosta parin tunnin lenkkejä milloin vain.

Jo paljon ennen joulua juoksin yli 20 kilometrin lenkin. Siitä tuli hyvä olo, vaikka tunsin rasituksen jaloissani: tauko oli tehnyt hallaa juoksukunnolle. Alkuvuonna 2019 aloin käydä kerran viikossa Iran vetämässä Juoksuliikkeen harjoituksissa, joissa aloin tehdä erilaisia vauhtitreenejä.

Kevään aikana kunto edelleen nousi ja juoksin toukokuussa elämäni toisen maratonin. Se oli jotain, josta telakan aikana en ollut voinut edes haaveilla. Nopeutta minusta ei edelleenkään paljon löytynyt, mutta juoksinpa koko matkan.

pitka suora tie
Pitkän lenkin maisemia sunnuntai-iltana.

En ole vieläkään kunnossa, jossa keväällä 2018 juoksin kymmenen kilometrin ennätykseni. Lähestyn kuitenkin sitä. Kunhan tahkon ohjelmaan merkittyjä vauhtikestävyystreenejä, kunto kasvaa.

Viime lauantain kymmenen kilometrin juoksu Helsinki Marathonin yhteydessä oli hyvä esimerkki. Keskivauhtini oli 5:23 min/km ja keskisyke 156. Vielä on matkaa alle viiden minuutin kilometriaikoihin, joilla alittaisin 50 minuuttia. Lauantaina en juossut ”täysillä”, joten varaa olisi tässäkin kunnossa vielä kiristää.

Alkuun palatakseni – kyllä juoksu koukuttaa. Paraneva kunto ja tulokset tuntuvat hyvältä. Voin myös noudattaa tuttavani neuvoa: pidä sama taso vuodesta toiseen niin pian seisot podiumilla. Sitä saa vielä odottaa. Täytän ensi vuonna 40 ja tuntuu, että nelikymppisissä vasta kovia juoksijanaisia on! Vielä riittää kisakavereita.

Kuva, jossa bluetoothkuulokkeet
Juoksuvalmentaja Ira Hassinen on laatinut minulle juoksuohjelman, jota tällä hetkellä noudatan.

Tämän hetken tavoite on syyskuun maraton. Sen jälkeen jatkan ainakin viikoittain Juoksuliikkeen treeneissä, joissa on tiedossa vauhtitreenejä laidasta laitaan. Treenit alkavat ensi viikolla 4.9. ja jatkuvat joulukuulle. Harjoittelupaikka on Otaniemen kenttä Espoossa. Ira Hassisen kautta voit kysyä lisää voimakaivo@outlook.com .

13 vuoden äitinä olemisen jälkeen tietää, että infektiokausi kestää lokakuulta toukokuulle. Siitä saavat osansa myös vanhemmat. Yleensä flunssat menevät minulla hetkessä ohi – jos niitä edes saan. Viime kevättalvella lapsen flunssa tarttui minuunkin ja olin kipeämpi kuin aikoihin. Siitä aiheutui ikävä tauko alle kaksi kuukautta ennen maratonia.

Kaikenlaiseen pitää varautua, mutta nyt nautin siitä, että kunto nousee. Tehty työ kantaa hedelmää ja se jos mikä on hienoa huomata. Kyse ei ole mistään taikavoimista tai luonnollisesta lahjakkuudesta. Kyse on siitä, että välillä hikoilee ja hengästyy. Melko suoraviivaista oikeastaan.

Ei meikkiä eikä muuta hienostelua. Paita märkänä juoksutreenin jälkeen.

Jos harjoitteluun tulee syystä tai toisesta monen viikon tauko, kunto laskee. Tiedän, miten harmittaa katsoa, kun työn tulokset valuvat läpi sormien. Kun puhalsin pulloon keuhkokuumeessa tai onnuin kipeän lonkkani kanssa, sain karvaasti tuntea sen. Toisaalta kunto kohoaa taas nopeasti, kun pääsee harjoittelemaan. Jos en tällä hetkellä aivan aallonharjalla surffaa niin ainakin tuuli on myötäinen. Vastatuulessa ehtii taas rämpiä ennemmin tai myöhemmin.

2 kommenttia

  1. Hienoa kuulla, että olet pysynyt terveenä ja että kunto kohenee!

    Tuosta rauhallisesta kahden tunnin mittaisesta pitkiksestä todettakoon, että en sanoisi sitä palauttavaksi. Tuon mittaisena (meidän tasoisillamme maratoonareilla) se rasittaa rauhallisesta vauhdista huolimatta sen sijaan, että olisimme sen jälkeen, seuraavaan lenkkiin mennessä, palautuneempia kuin pelkällä levolla.

    Tsemppiä maratonille treenaukseen!

    Tiedän, että kyse on ”vain” terminologiasta. Blogillasi on kuitenkin paljon seuraajia ja sinulla on siinä mukava opettava ote. Moni ottanee sinulta ideoita treenaamiseen ja tällöin oikeat termit ovat tärkeitä, vaikka kaikki juoksua jo pidempään harrastaneet tajuaisivatkin mitä tarkoitat.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s